Singapore

 Koska Junpeilla ei oo vielä viisumia koska Thaimaan byrokratialla kestää käsitellä erikoisviisumeita, sen pitää lähtee maasta kerran kuussa. Kysy että haluisinko lähtee sen mukaan käymään Singaporessa? Mikä ettei! Oon aina halunnu käydä siellä ainakin kerran. Me lähdettiin perjantaina, ja tultiin takaisin jo la illalla. Mutta paljon ehdittiin nähdä, kun Junpein pitkään tuntema kaveri Yuka asuu siellä nykyisin!

 Oli kivat näkymät kattobaarista.

 Olin tosi yllättynyt ku saavuttiin Singaporeen, oletin että se ois enemmän.... Kiinalainen. Mut tuntu ennemmin et ois ollu Lontoossa! Kaikki oli englanniksi, siltojen päällä lamput, arkkitehtuuri, kaikki.. Oli tosi positiivinen yllätys kun ei oo vähään aikaan Euroopassa tullu käytyä!

 Mut parhainta oli silti syyä kiinalaista ruokaa halvoissa katukuppiloissa!

 Hotellin ikkunanäkymä. Singapore on Thaimaaseen verrattuna kallis, mut taas Suomeen verrattuna ei nyt niinkään. Mut hotellit on todella kalliita, tuo huone maksoi aika paljon yhdeltä yöltä, ja siellä ei ollu ees shampoota tai hoitoainetta. Se näytti ennemmin joltain college dormin huoneelta. Mut ei me siellä aikaa vietetty ku yön yli, et ei se haitannu!

 Singaporessa taksi on kanssa tosi edullinen verrattuna Suomeen taikka Japaniin. Ne oli myös tosi siistejä verrattuna Thaimaalaisiin takseihin, eikä ajanu hullusti.

 La aamuna Yuka halus esitellä meille Singaporelaista ruokaa! Jos syö täntapasissa ulkopaikoissa, ei yhdelle lautaselle tuu paljoa hintaa.

 Tätä oli hankala selittää miks aloin hihitellä ja pomppimaan ku koulutyttö tän nähtyäni, hesalaisten serkut löyty pilvenpiirtäjän katonreunalta!!

 Singaporen arabialainen kaupunginosa. Ja siellä oli kuuma, mut niin on Bangkokissakin. En vaan siltikään tykkää kuljeskella olkapäät paljaana- palan heti..

 Meille muuten taksikuski kerto (kun oltiin menossa kentälle jo illalla) että Singaporessa jos haluut ostaa auton, täytyy siihen ostaa lupa. Siis lupa ostaa auto. Ja niitä lupia jaetaan ehkä tuhat kuukaudessa, esimerkiksi. Hakijoita on sitten sitäkin enemmän, ja luvan hinta määrittyy sen mukaan joka kuukausi, ja vaa ne tuhat saa sen luvan. Se voi maksaa kolme kertaa enemmän kuin uusi auto- ja sitten pitää ostaa vielä se auto!! Lupa on voimassa 5 tai 10 vuotta, en nyt tarkkaan muista, ja se pitää sen jälkeen uusia. Tää lupa tarvitaan jokaiseen tiellä liikkuvaan ajoneuvoon -myös mopoihin. Singapore on tosi kallis asua, kun on kaikkea tollaista mistä pitää vaan maksaa. Asuntojen vuokrat on myös tosi korkeita! Mut toimii, kaikki on niin siistiä ja järjestyksessä. Myös tosi turvallinen paikka.

 Mekka!

 Ok, ei ois pitäny kertoo et tää löyty Singaporesta, tää melkein näyttää jo joltain Lähi-Idältä!

 Tää näkymä oli merenrannalla, aivan mahtava.

 Singaporen maamerkki- Merilon! Merenneito-jellona. Entiiä miks tota kutsuis suomeks.. mut kaikki sitä tykkäs kuvata ainakin

 Blaaghraghagahghagha ...blagahrrggh

 Si on näitä turistikuvia joissa vaa mikää ei onnistunu. Just parhaita. Taustalla on muuten saarentapainen, jossa on tuo outo törkykallis hotelli joka näyttää ufojen laskeutumispaikalta. Sen alakerrassa on myös törkykallis merkkituotteiden ostari, ja sen alla kasino, missä käytiin.

Toine blgahghbgrgahgah

 Kuuma sää tekee taiteelliseksi.

 Yuka! Puhuttiin kaikki koko reissu japania keskenämme, ja yllätyin että singaporelaiset kaikki puhuu englantia. No, melkein. Ne puhuu singapore-enkkua, singlishiä. Eli se on englantia jota ne puhuu ku kiinaa. TOSI nopeesti ja oudolla aksentilla. Kai siihenkin tottuu! Mut se on vaan miten ne puhuu, kirjoittaessa tai lukiessa niillä on englanti hallussa tosi hyvin.

 Leijojaa!

Sen ostarin alla oli myös joki...ja siinä pysty menee sellasella etananvauhtisella soutuveneellä. Miks? Well because, we can, duhh

 Ja kasino! Siellä oli neljä kerrosta, ja koska talo täynnä kiinalaisia, ei pukukoodia ja polttaa sai missävaan. No offence mut ne eio mitään maailman huomaavaisinta porukkaa. Ulkkareille sisäänpääsy on ilmainen, mut paikalliset joutu maksaa jotain 100-200 dollaria sisäänpääsystä? Tyydyin vaa kattelee vierestä ja häviämään pari Junpein kiekkoa, kyl se sai vähän takasin. En silti syttyny kasinoelämälle.

 Rapuravintola!!

 Tein kuulemma rapuposen väärin. Harmi.

 Oli sottasta hommaa.

Silti pitkän päivän päätteeksi oli parasta istahtaa sillalle, juoda olutta, katsella auringonlaskua ja pölistä mukavia.

Sellane mesta! Ei kyllä haittais jos joskus tuolta töitä saisi. Palkka ois ainakin hyvä- mut niin ois elämisen kulutkin. Eikä siell voi surffata. Mut Singapore oli tosi mielenkiintoinen paikka vierailla, se on sellainen Lontoo x Kiina. No, sehän onkin niiden vanha siirtomaa. Mut tosi jännä nähä millaseks paikaksi se on ittensä saanu kehitettyy alle sadassa vuodessa. Maailma on jänniä paikkoja täynnä! Toivottavasti Yuka tulee vastavisiitille Bangkokkiin pian: )

Ensjakso on koulussa front officea, housekeepingiä, accountinia, kiinaa... Mut sitä ennen pääsen käymään Suomessa, jee!!

Thaimaan nähtävyyksiä

 Käytiin ekaa kertaa vähän pyörimässä Bangkokin läheisyydessä olevissa nähtävyyksissä, suurin osa oli kertaalleen poltettuja raunioita mut kiva tutustua millasta täälläkin on!

 Japanissa buddhat on paksuja, täällä laihoja. Ja ne tykkää chillailla

 Norsulla ratsastaminen oli siistii! Junpeikin pääsi ohjailemaan, ei tosin tiietty miten toi pysäytetään..

 Tää oli ehkä hienoin ikinä.

 Tänne tulleita tyyppejä oli joskus ottanu päähän ja ne katkais kaikkien buddhapatsaiden kädet ja päät.

 Kokeilin golffiakin ekaa kertaa kun meidän lähellä on tollane harjottelumesta.. Kuvat ainakin näyttää tosi fiksuille. Japanilaisessa firmassa golffivarusteet lasketaan firman kuluiksi koska no, sekin työtä jos joutuu pomon tai jonku kaa menee hakkaa palloa..

 Viime vkl oli taas Phuketin vuoro, tällä kertaa Japanista tuli monia surffareita sinne n. viikoksi lomailemaan

 Itekki surffatessa pidän aina shortseja ja si pitkähihasta surffauspaitaa, ni jalat on vaa ihan ruskettuneet. Ja kämmenet.

 Koulun ohella on kiva päästä kaheks päiväks aalloille aina välillä.

Ei siinä, normipäivänä jos on koulua niin tuun aika myöhään kotiin, Junpei myös. Jos ei oo koulua niin nukun, opiskelen ja siivoan. Yleensä ainakin su J:llä myös vapaata, sillon vaan lueskellaan ja käydään ehkä jossai syömässä ja istumassa. Ei kummalisempaa!

Ja Suomeen tuun 4.10-24.10 jee! En omista ku yhen hupparin enkä yhtään takkia, tai Junpein porukoiden luona Japanissa on yks talvitakki minkä jätin sinne, muut heitin pois muuton ohessa. Siihen aikaan taitaa tarvita Suomessa myös muita kenkiä kuin sandaaleita? Oivoi. Vaikka täällä ois 28 astetta käytän neuletta, no tykkään et sisällä lämmin ja ulkona viilee, toisin ku täällä, sisätilat viileitä ja yli-ilmastoituja ja ulkona kuuma! Mut ootan innolla

Japanilaista työelämäetikettiä ikkunavaimokkeelle

Photobucket ei ylläripylläri toimi niin en saa nyt kuvia tähän. Mutta koulu alkoi! Ihanaa päästä taas aivoja ravitsevien aiheiden pariin kotona siivoilun sijasta. Opiskelen nyt siis bisnesopintoja ja hotellialaa yhdistettynä, aika usealla tuon alan valinneella on tähtäimessä nousta hotellin manageriksi jonain päivänä. Omaa urapolkua en vielä kuitenkaan tiedä!

Oon myös päässy bisneselämään tutustumaan Junpein kautta, oon menny sen seurana metallialan expoihin, tutustunut siellä miten laajaa joku bisnes kuin metallin taivuttelukin voi olla ja sitä rataa. Mutta ehkä eniten opettavinta on ollut isojen pomojen kanssa illastamiset ja juomiset, oon varmaan kuukauden sisällä saanu Junpeilta neljästi tekstarin illalla et tuu tähän ja tähän ravintolaan nii nopeesti ku pääset ku se on ollu illallistamassa jonku niiden yritysketjujen toimitusjohtajien kanssa, jotka on tietysti japanilaisia. En varmaan tietäisi miten käyttäytyä ellen ois ollu Japanissa; eli puhu vain kun kysytään ja ole vain aktiivinen kuuntelija. En tietenkään tajua kaikkia termejä mitä ne puhuu kun aiheena on työjutut, joten sippailen vaan olutta tyytyväisenä ja kuuntelen. Yleensä vaan pomot pyytää että ai tyttöystäväs on yksin kotona, no pyydä hänetkin tänne illalliselle(=juomaan olutta, onneks oon suomalainen)!

Alussa tietenkin kaikki on että EEEHH puhut japania, mitenkäs näin on. Sitten kun on käyty läpi opiskelut ja millanen maa Suomi on ja mikä jutut on sieltä kotoisin (muumit, nokia, sauna ja joulupukki), yleensä ne on jo aika vakuuttuneita että joku ulkkari puhuu vuodessa niin "kaunista japania" (kiitos suomenkieli, ääntäminen samantapaista). Joka kerta kun ne toteaa ääneen että puhun suomea, englantia, japania sekä nyt opiskelen kiinaa koulussa, että jos osaisin thaita niin ne palkkais miut heti. Tietenkään ei ne sano sitä niin tosissaan, Japanin kulttuuri vaan on sellanen että on kohteliasta olla vakuuttuneita toisten taidoista ja silloin kuuluu olla itse vaatimaton, heiluttaa kättä naaman edessä edestakaisin ja mumista eijei lainkaan, ja naurahtaa kohteliaasti. Kaikki on vaan bisnespeliä. Tämän jälkeen yleensä Junpei saa kehuja siitä, miten hyvin hän on hoitanut työpuolen ja myös nätin tyttöystävän, ja tässä vaiheessa Junpein pitää esittää vaatimatonta, ehkä sanoa joku fiksu vähättelevä kommentti itsestään (esim. ah, no eihän bisnes ole kyllä yhtään hyvin!) ja taas molemminpuolista kohteliasta naurua. Aina mairitellaan muita ja vähätellään itseään. Tässä kokonainen esimerkki eiliseltä, alkuperäiskielenään tosin japani.


Toisen yhtiön toimitusjohtaja; Eeh, Junpei, aika vakuuttavaa että sinulla on kaunis tyttöystävä, joka puhuu monia kieliä, ja työskentelet kolmen yhtiön eduksi ja oot saanut Thaimaassa bisnekset luistamaan hyvin uuden yhtiön johdossa. Ei voi muuta sanoa kun että olempa kateellinen.

Minä; *kuuntelen vain tarkkaavaisena ja nyökyttelen päätäni, kun kuulen itseäni kehuttavan heilutan vaivautuneena kättäni suun edessä edestakaisin samalla sanomalla "eijei" pienellä äänellä pienen hymyn kera mahdollisimman huomaamattomasti*

Junpei; *näyttää vaivaantuneelta* Aah, no eikai.... Eihän bisnes suju yhtään hyvin!!
*kaikki nauretaan, TJ kaataa miulle lisää olutta lasiin jota pitelen käsissäni, kiitän tästä anteeksipyydellen ja kippistetään*

Helposti ilmaistuna toi meinaa tätä;


TJ;  Junpei, teet OK työtä.

Junpei; Kiitos.

Eihän meikääkään tarvittais tässä kuviossa yhtään, mutta se vaan kuuluu tohon asiaan.
Tästä seuraa muutaman lasillisen verran taas bisnespuhumista ja muutaman tunnin jälkeen joskus 23-00 maissa lähdetään kotiin. Japanilaiset puhuu tosi paljon asian vierestä, ne ei sano mitään yleensä suoraan. TJ voi selittää kierrellen yhtä asiaa kymmenisen minuuttia, kun pointti on ollut vain että hän on ollut tyytyväinen Junpein työpanokseen.

Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta melkein jokainen ison pomon tapaaminen on mennyt noin. Se kuuluu vain japanilaiseen työkulttuuriin ja verkostumiseen. Käydään illallisella ja juodaan paljon joko ison pomon tai uuden bisneskumppanin kanssa. Ne on vähän kuin soidinmenoja, mitkä johtaa työsuhteiden ylläpitämiseen ja uusien bisnesmahdollisuuksien luomiseen. Voisin kirjoittaa gradun tästä, oon päässy jo hyvin kenttätyöskentelyn makuun haha. En oo tietenkään päässy samallalailla tutustumaan Suomessa tälläsiin asioihin, mutta uskon kyllä että kulttuurierot on silti valtavat. Ensinnäkään ei Suomessa ihmiset oo velvottuneita menemään pomon kanssa juomaan vodkaa yömyöhään asti arkipäivänä. Japanissa no, tietty, ihan itsestäänselvyys! Mut varmaan ihan hyödyks tulevaisuudelle kun tietää ja ymmärtää muiden kulttuurien tapoja, ihan arkielämää ja työelämääkin ajatellen.

En tietenkään tietäis miten toimia kunnolla, ellei oltais Junpein kanssa juteltu tuosta joskus. Tietty on ok jos puhun omia mielipiteitä väliin jos ollaan sen kavereiden kanssa juomassa, mutta mitä tärkeämmän henkilön kanssa ollaan ulkona, sitä enemmän on sopivampaa jos oon vaan kuuntelijan roolissa ja noudatan etikettiä. Silloin vaan nyökkäilen, nauran sopivaan väliin ja täytän muiden lasit (tapana ei oo täyttää omaa lasiaan, joku muu täyttää sen). Esimerkiksi kun TJ pyysi olutpulloa tarjoilijalta, että voisi omin käsin täyttää lasini,se on tosi kohteliasta häneltä ja osoittaa että no, hän oli tyytyväinen että liityin seuraan vain tähän rooliin. Ainakin tähän asti oon saanu tuon sujumaan.

Asunto

Tänään kun siivottiin niin ahkerasti otin viimein niitä kuvia asunnosta! 

Vessa tarvii vielä hyllyjä... eikä se oo niin iso että tarviis kahta ovea.

Entiiä mikä täällä Thaimaassa on juttuna laittaa lasiseinä/ikkuna makuuhuoneen ja kylppärin väliin. Suurin osa hotelleistakin tekee näin, miks?? Ehkä se on halvempaa ku asentaa kaakeli? Entiiä haha, makukysymys mut aika turha. Siis meilläkin kiertää verhot tuota ikkunaa mut demostraatioks avasin sen 

Keittiö, se on liia pitkä. Ja keskellä siivousta niin vähän levällään. Toi lasipöytä tuli tän asunnon mukana, ihan hirvee mut kyl se asiansa hoitaa haha. Ulko-ovi myös näkyy

Mut paremman kokone ku japanissa. Uuni vaan puuttuu!

Makkari, sänky on törkeen iso. Ja meille tuli TV valmiiks tässä, ja ne asensi sen makkariin. Olkkari ois mukavapi.

Siinä on se lasinurkka näkymällä vessaan/kylpyammeeseen 

Tällä hetkellä tuohon alas rakennetaan uutta ostaria, sen pitäs kai vuodessa valmistua. Tänään on sadepäivä niin kaikki näyttää harmaalle. Mut ku tuo valmistuu päästään kutoskerroksesta suoraan kävelemään tuonne ja  asemalle ilman että käydään katutasolla ollenkaan.

Ja tadaa! Alkaa tää jo vähän enemmän kodille näyttää ku silloin ku muutettiin, pikkuhiljaa muutaman hyllyn jos vielä ostais ja työskentelypisteen keittiöön. Mut tälläseltä näyttää uus asunto Bangkokissa. Vieresessä saman yhtiön talossa on helikopterin laskeutumisalusta katolla. Allasalue on myös mukava, sitten yhteisiin tiloihin kuuluu myös kuntosali, infrapunasauna, lasten leikkihuone ja lukuhuone.

Kesäkuu

 Eio tullu oikei kirjoteltua mitään ku no.. ei olla paljoa tehty! No, käytiin Phuketissa surffaa toissavkl, ja tulin sieltä ite pois eilen oltuani 4 päivää surffaamassa kun Junpei kävi Japanissa. Ja nyt täällä on ollu hurjia ukkosmyrskyjä, no, aurinko, rankkasade, aurinko, ukkonen etc, sadekausi.

Onneks Bangkok on täynnä Japanilaisia ravintoloita! Ei tuu ikävä

 Ja tadaa, kenen lauta meni taas rikki lentokoneessa! En päässyt sitä sitten käyttämään ton reissun aikana

 Samassa hotellissa oli myös yks Junpein Japanilainen kaveri, joka myös tulee sinne aina surffaamaan kun ehtii.

Thairuokaa!


Olin nyt itse liikenteessä pe-ke, pe yönä lähdin yöbussilla Phukettiin Bangkokista. Halpa mutta  kestääkin sitten meno, ja matkalla bussi pysäytettiin kahdesti ja poliisi pyysi näyttämään passia kaikilta ulkkareilta. Toisella kerralla olin ihan umpiunessa, ja näin jotain unta että olin isällä ja se koputti polveen, olin vaa joojoo ja si havahduin siihen että vieressä seisokin poliisi. Oho.

La ja su menikin sitten surffatessa, siellä Kata Beachilla on aina ne samat tyypit surffaamassa, si tullaan hyvin jo juttuun niiden rantavahtien kanssa ku nekin tietty tykkää surffauksesta. Ja kaikki puhuu suhteellisen ok englantiakin!

Yövyin suuperhalvassa dormissa, missä ei ollu ketään muuta niin sain sitten koko tilan itelleni. Ainut mikä ärsytti oli se, kun siivoojien pitää huutaa. Thaimaalaisten yleensäkkin, vähänku kiinalaistetkin, ne ei osaa puhua normaalilla äänenpainolla.(Tai varmasti osaavat, se vaan ei kuulu niiden kielenkäyttöön) Aina pitää huuta, tai ennemmin kiljua. Sellane nalkuttava ääni kokoajan. Anteeks, mutta sille se tuntuu vielä enemmän kun sihen joutu heräämään joka ikinen aamu. Sellanen puhekulttuuri! Suomi ja japani on paljon hermoille miellyttävämpää kuunnteltavaa.

Su söinkin sitten kaksi grillimakkaraa, ja kun pääsin kotiin oksensin aamukuuteen asti. Siitä seurasi mahakivut ja vaivat, ja ti aamuna kävin ostamassa lääkkeitä, jotka onneksi auttoivat sitten. Mutta yksi päivä hukkaan! Onneks aallot oli ihan liian rajuja, koska tuuli ihan sikana ja myrsky tulossa. Ke surffasin vähän, mutta ei ollu aallot yhtään hyviä.. Siinä sitten istuin rantavahtien kanssa ja todistin tätä kun turistit menee kiellosta huolimatta kahden punaisen lipun väliin missä on vahva pohjavirtaus, johon sitten meni viisi ihmistä kerralla ja ne kaikki imeytyi hetkessä kymmenien metrien päähän. No kaikki saatii pelastettua. En ois itekkään menny siitä kohdasta edes laudan kanssa.

Nyt ootan vaan koulun alkua niiin innolla, enskuussa sitten!! Ei tässä kauaa tätä kuuta jäljellä. Tällä viikolla on vissiin juhannuskin?

Ja mikä Thaimaassa on yllättävää Japaniin verrattuna, ihmiset puhuu englantia. Japanissa ei niinkään, mutta siellä oli kuitenkin helppo selvitä kun puhui itse japania. Täällä ei tarvii tietää mitään thaita ja silti ainakin Bangkokissa selviää hyvin. Ei nää siis täydellistä englantia puhu, mutta ihan että selviää. Mut Japanissa pystyin soittaa kaasuyhtiölle tai johonkin vastaavaan ja hoitamaan asiani japaniksi, mutta täällä on hankala kommunikoida tän kerrostalon korjaajien kanssa joiden pitäs korjata noita putkia. Mutta ulkona liikkuessa ihan hyvin selviää!

Ainiin, tapasin Junpein asiakkaan (no, kavereita ne on ennemmi ku samanikäsiä, hänkin japanilainen joka asuu täällä työn takia, mutta työskentelee Toyotalle niin bisneksen kautta tuntevat) vaimon, ne on asunu täällä jonkun vuoden ja tää Yuki ei puhu englantia, mutta sekään ei tunne täältä paljoo ihmisiä ja pysyy miun japanintaidotkin jotenkin kuosissa! Se on ihan 24/7 kotivaimona, Japanissa se oli leipomisenpettaja. Se voi opettaa kuulemma minuukin kokkailee kaikkea haha. Ei Yukikaan vanha oo, joku 28 nyt.

Voisin ottaa kuvia tästä kodistakin ku on alkaun jo sennäköseks muovautumaankin!
 Terkkuja kaikille ♥ Ja monet kyselee, että onko ikävä Suomeen. No, joo ja ei, mutta aina helpottaa ajatus että voin aina mennä takaisin kotiin, siellä perhe ja ystävät aina odottaa! Mut sitä ennen voin nähdä ja kokea maailmaa vielä vähän: )