Photobucket ei ylläripylläri toimi niin en saa nyt kuvia tähän. Mutta koulu alkoi! Ihanaa päästä taas aivoja ravitsevien aiheiden pariin kotona siivoilun sijasta. Opiskelen nyt siis bisnesopintoja ja hotellialaa yhdistettynä, aika usealla tuon alan valinneella on tähtäimessä nousta hotellin manageriksi jonain päivänä. Omaa urapolkua en vielä kuitenkaan tiedä!
Oon myös päässy bisneselämään tutustumaan Junpein kautta, oon menny sen seurana metallialan expoihin, tutustunut siellä miten laajaa joku bisnes kuin metallin taivuttelukin voi olla ja sitä rataa. Mutta ehkä eniten opettavinta on ollut isojen pomojen kanssa illastamiset ja juomiset, oon varmaan kuukauden sisällä saanu Junpeilta neljästi tekstarin illalla et tuu tähän ja tähän ravintolaan nii nopeesti ku pääset ku se on ollu illallistamassa jonku niiden yritysketjujen toimitusjohtajien kanssa, jotka on tietysti japanilaisia. En varmaan tietäisi miten käyttäytyä ellen ois ollu Japanissa; eli puhu vain kun kysytään ja ole vain aktiivinen kuuntelija. En tietenkään tajua kaikkia termejä mitä ne puhuu kun aiheena on työjutut, joten sippailen vaan olutta tyytyväisenä ja kuuntelen. Yleensä vaan pomot pyytää että ai tyttöystäväs on yksin kotona, no pyydä hänetkin tänne illalliselle(=juomaan olutta, onneks oon suomalainen)!
Alussa tietenkin kaikki on että EEEHH puhut japania, mitenkäs näin on. Sitten kun on käyty läpi opiskelut ja millanen maa Suomi on ja mikä jutut on sieltä kotoisin (muumit, nokia, sauna ja joulupukki), yleensä ne on jo aika vakuuttuneita että joku ulkkari puhuu vuodessa niin "kaunista japania" (kiitos suomenkieli, ääntäminen samantapaista). Joka kerta kun ne toteaa ääneen että puhun suomea, englantia, japania sekä nyt opiskelen kiinaa koulussa, että jos osaisin thaita niin ne palkkais miut heti. Tietenkään ei ne sano sitä niin tosissaan, Japanin kulttuuri vaan on sellanen että on kohteliasta olla vakuuttuneita toisten taidoista ja silloin kuuluu olla itse vaatimaton, heiluttaa kättä naaman edessä edestakaisin ja mumista eijei lainkaan, ja naurahtaa kohteliaasti. Kaikki on vaan bisnespeliä. Tämän jälkeen yleensä Junpei saa kehuja siitä, miten hyvin hän on hoitanut työpuolen ja myös nätin tyttöystävän, ja tässä vaiheessa Junpein pitää esittää vaatimatonta, ehkä sanoa joku fiksu vähättelevä kommentti itsestään (esim. ah, no eihän bisnes ole kyllä yhtään hyvin!) ja taas molemminpuolista kohteliasta naurua. Aina mairitellaan muita ja vähätellään itseään. Tässä kokonainen esimerkki eiliseltä, alkuperäiskielenään tosin japani.
Toisen yhtiön toimitusjohtaja; Eeh, Junpei, aika vakuuttavaa että sinulla on kaunis tyttöystävä, joka puhuu monia kieliä, ja työskentelet kolmen yhtiön eduksi ja oot saanut Thaimaassa bisnekset luistamaan hyvin uuden yhtiön johdossa. Ei voi muuta sanoa kun että olempa kateellinen.
Minä; *kuuntelen vain tarkkaavaisena ja nyökyttelen päätäni, kun kuulen itseäni kehuttavan heilutan vaivautuneena kättäni suun edessä edestakaisin samalla sanomalla "eijei" pienellä äänellä pienen hymyn kera mahdollisimman huomaamattomasti*
Junpei; *näyttää vaivaantuneelta* Aah, no eikai.... Eihän bisnes suju yhtään hyvin!!
*kaikki nauretaan, TJ kaataa miulle lisää olutta lasiin jota pitelen käsissäni, kiitän tästä anteeksipyydellen ja kippistetään*
Helposti ilmaistuna toi meinaa tätä;
TJ; Junpei, teet OK työtä.
Junpei; Kiitos.
Eihän meikääkään tarvittais tässä kuviossa yhtään, mutta se vaan kuuluu tohon asiaan.
Tästä seuraa muutaman lasillisen verran taas bisnespuhumista ja muutaman tunnin jälkeen joskus 23-00 maissa lähdetään kotiin. Japanilaiset puhuu tosi paljon asian vierestä, ne ei sano mitään yleensä suoraan. TJ voi selittää kierrellen yhtä asiaa kymmenisen minuuttia, kun pointti on ollut vain että hän on ollut tyytyväinen Junpein työpanokseen.
Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta melkein jokainen ison pomon tapaaminen on mennyt noin. Se kuuluu vain japanilaiseen työkulttuuriin ja verkostumiseen. Käydään illallisella ja juodaan paljon joko ison pomon tai uuden bisneskumppanin kanssa. Ne on vähän kuin soidinmenoja, mitkä johtaa työsuhteiden ylläpitämiseen ja uusien bisnesmahdollisuuksien luomiseen. Voisin kirjoittaa gradun tästä, oon päässy jo hyvin kenttätyöskentelyn makuun haha. En oo tietenkään päässy samallalailla tutustumaan Suomessa tälläsiin asioihin, mutta uskon kyllä että kulttuurierot on silti valtavat. Ensinnäkään ei Suomessa ihmiset oo velvottuneita menemään pomon kanssa juomaan vodkaa yömyöhään asti arkipäivänä. Japanissa no, tietty, ihan itsestäänselvyys! Mut varmaan ihan hyödyks tulevaisuudelle kun tietää ja ymmärtää muiden kulttuurien tapoja, ihan arkielämää ja työelämääkin ajatellen.
En tietenkään tietäis miten toimia kunnolla, ellei oltais Junpein kanssa juteltu tuosta joskus. Tietty on ok jos puhun omia mielipiteitä väliin jos ollaan sen kavereiden kanssa juomassa, mutta mitä tärkeämmän henkilön kanssa ollaan ulkona, sitä enemmän on sopivampaa jos oon vaan kuuntelijan roolissa ja noudatan etikettiä. Silloin vaan nyökkäilen, nauran sopivaan väliin ja täytän muiden lasit (tapana ei oo täyttää omaa lasiaan, joku muu täyttää sen). Esimerkiksi kun TJ pyysi olutpulloa tarjoilijalta, että voisi omin käsin täyttää lasini,se on tosi kohteliasta häneltä ja osoittaa että no, hän oli tyytyväinen että liityin seuraan vain tähän rooliin. Ainakin tähän asti oon saanu tuon sujumaan.
